Rukous Jeesuksen nimessä

“Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen. (Joh.14:12–14)

blur-1867402.jpg

Olipa mahtava lupaus! Arvatkaapa montako kertaa olen rukoillut Jeesuksen nimessä, että haluan sitä ja haluan tuota ja vedonnutkin tuohon Raamatun kohtaan? Sillä ihan vakavissani uskon, että se mitä tuossa pyhässä kirjassa luvataan, niin se pitää myös paikkansa. Joskus rukous niin sanotusti kuullaankin ja vastaus tulee nopeasti mutta aika usein olen myös saanut kokea, ettei se nyt ihan ”simbsalabim” toiminutkaan.

Siis miksei! Rukoilin uskossa ja Jeesuksen nimessä ja Jeesus sanoo, että mitä vaan te pyydätte… eikä tämä ole edes ainoa kohta, sillä ainakin Luukkaan evankeliumissa Jeesus sanoo: ”pyytäkää, niin teille annetaan”. Miksi sitten saan kokea, ettei rukoukseen tullutkaan vastausta? Rukoilen, toivon ja haluan, missä menee vikaan?

Olisinkohan unohtanut tämän evankeliumitekstin lopussa olevan kohdan: ”jotta Jumalan kirkkaus tulisi julki Pojassa”? Jeesuksen nimessä rukoileminen tarkoittaa sellaista rukousta joka on sopusoinnussa Jeesuksen olemuksen kanssa. Ei Anna Ojalan olemuksen kanssa. Kastettuna ja uskovana ihmisenä saan kuulua pyhien joukkoon mutta koko Jumalan salaisuutta ja suunnitelmaa en silti tunne. Jeesuksen olemus voisi tässä kohtaa tarkoittaa hänen tärkeintä opetustaan ja käskyään rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Me ei täällä rukoillessamme tiedetä mikä on suunnitelma juuri minun tai lähimmäiseni kohdalla. Sen voin kuitenkin sanoa, että se suunnitelma on tehty rakkaudesta ihmisiä kohtaan ja siksi, että me lopulta pääsisimme Taivaaseen. Rukoukset kuullaan, siitä olen varma. Yksikään rukous ei mene hukkaan eikä kuuroille, välinpitämättömille korville. Odottaminen voi ottaa koville ja luottamus Jumalaan saattaa olla koetuksella. Silloin kannattaa pyytää toisia rukoilemaan puolestasi. Ja mikä parasta Jeesus rukoilee Sinunkin puolestasi.

Kuuntele Petri Laaksosen laulu: ”Silloin kun et itse jaksa”

https://www.youtube.com/watch?v=g0oUVghptRE

Advertisements

Kirkko on silta

silta.jpg

Silta ei voi leijua vapaasti ilmassa, vaan sillalla täytyy olla kiinnityspisteet. Kirkolla on kaksi tukevaa pengertä. Toinen on Jumala ja toinen on ihmiset. Seurakunnan toiminnassa emme voi unohtaa Jumalaa emmekä myöskään yksittäistä ihmistä. Jeesuksen opetuksen mukaan tärkein Raamatun käsky on rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jos jätämme nämä kaksi asiaa huomiotta, niin silta on vaarassa romahtaa.

Ennen vanhaan silloilla järjestettiin kylätansseja, joten se oli tärkeä kokoontumispaikka. Seurakunnalla on yhteisöllinen ja kokoava merkitys. Seurakunnan tehtävä on koota ihmisiä yhteen, jotta toinen toistamme tukien ja toisiltamme oppien voisimme saada voimaa elämään, kasvaa uskossamme sekä palvella Jumalaa ja lähimmäistä. Yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa yhteisöllisyydellä on tilansa. Silta yhdistää.

Sillan tulee olla oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Seurakunnan pitää olla siellä, missä ihmiset liikkuvat ja myös silloin kun ihmiset liikkuvat. Väärään paikkaan ja väärään aikaan järjestetty seurakunnallinen toiminta ei kerää eikä kiinnosta ketään. Silta kokoaa.

Sillan tulee olla silta. Jos seurakunta yrittää yritää olla jotain muuta kuin se on, niin se ei voi täyttää aidosti tärkeintä tehtäväänsä hengellisenä yhteisönä. Seurakunnan tulee tukea oman kaupunkinsa ihmisten arkielämää hengellisellä sanomalla: ”Seurakunnan todellinen aarre on Jumalan armon ja kunnian kaikkein pyhin evankeliumi” (Luther, teesi 62.). Silta palvelee ihmisiä.

Lopuksi Mikkelin piispa Seppo Häkkisen lisäys: ”Sillalla on funktionaalinen tarkoitus. Se ei ole olemassa itseään varten eikä silta itsessään ole tärkeä.” Tulkisen tämän niin, että silta – eli seurakunta – on olemassa sinua varten, jotta Jumalan ilosanoma voisi kohdata jokaisen naantalilaisen. Iloa ja voimia elämääsi!

Lasse Mustonen (vs. kirkkoherra)

Pääsiäistä ihmettelemässä

Lasten pääsiäisvaellus_ulkoaIMG_8069

Pääsiäisvaelluksilla näyteltiin taas tuttuun tapaan pääsiäisajan tapahtumia.  Tänä vuonna Naantalin kirkossa järjestettyihin vaelluksiin osallistui neljän aamupäivän aikana 675 osallistujaa kouluista, päiväkodeista, kerhoista ja kotoa. Näyttelemässä oli vapaaehtoisia ja seurakunnan työntekijöitä.

Lasten suusta kuuli taas tänäkin vuonna hyviä huomioita ja hienoja oivalluksia:

Vaelluksen alussa on ”basaari”, jossa on esille värikkäitä kankaita, koruja ja erilaisia tuoksuja. Eräs pikkupoika kaiveli taskujaan todeten: ”Harmi kun ei tullut rahaa mukaan ulkohaalarin taskuun, olisin ostanut äidille tuon rannerenkaan tuliaisiksi”.

Pitkäperjantaikohtauksen äärellä lapset pohtivat tällaisia: Krusifiksi
”Tiedän että Jeesusta pistettiin kylkeen niin, että tuli haavoja.”

“Niitä haavoja tuli monta”, lapsi laskee kirkon krusifiksista ja voihkaisee joka haavan kohdalla.

”Tiedän, että Jeesus ei jäänyt kuolleeksi vaan nousi taivaaseen.”

”Nyt on toivoa, että ei jää kuolleeksi, vaan saa uuden elämän.”

”Jeesuksen silmät on erilaiset kuin muitten. Niistä säteilee palavaa voimaa”
”Jotkut uskoo Jeesukseen, toiset ei.”
”Jeesuksen kädet voi parantaa ihmisen, jos ne koskee vaikka jonkun olkapäähän”.

”Oliko tyhjällä haudalla ollut kirkkaus Helinä-keiju?”, kysyi yksi lapsista, johon toinen vastasi: “Ei- enkeli on tietysti eri asia kuin keijukainen”.

pääsiäismunia”Oletko sinä Tuulikki järjestänyt meille lapsille taas yllätyksen vaelluksen loppuun? Onko se kanssa pääsiäisen ihme?”- ”Joo, aina järjestän sen kun tulette pääsiäisvaellukselle”, vastaan. “Suklaamunat kuvaavat uutta elämää ja yllätystä mielestäni hyvin…”.

Yhden ryhmän jo mentyä, Puistotieltä saakka kuuluu lasten laulu, jonka lauloimme monta kertaa ”Tien me sinne tiedämme, tien me sinne käymme”.

Oikein hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

Tuulikki Palonen-Poikkeus
lapsityönohjaaja

Kutsu kertausharjoitukseen

Paasto_18

Koko maailman kristityille on annettu seuraava käsky saapua kertausharjoitukseen:

Harjoituskäskyn antaja: ylipäällikkö Jeesus Kristus.
Harjoituksen kesto: pääsiäiseen saakka
Käskyn liitteet: Mark. 10:32-45

Ylipäällikkö Jeesus Kristus määrää täten, että kaikkien maailman kristittyjen on osallistuttava yhteiseen PAASTO 18 -kertausharjoitukseen. Harjoitukseen osallistuvat joutuvat kulkemaan ylämäkeen, aivan kuten Jeesus ja opetuslapsetkin lähtivät ylös Jerusalemiin. PAASTO 18 -harjoituksen ei ole tarkoituskaan olla helppo, vaan osallistujat joutuvat suorituksen aikana etsimään ja tutkimaan omia rajojaan. Tarjolla on verta, hikeä ja kyyneleitä.

Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus kulki muiden edellä, kun hän ja opetuslapset nousivat Jerusalemiin vievää tietä (Mark 10:32). Samaten määrätään tässä käskyssä marssijärjestyksestä, että harjoituksen johtaja, ylipäällikkö Jeesus Kristus johtaa itse henkilökohtaisesti harjoitukseen osallistuvia. Harjoitukseen osallistuvat kristityt seuraavat ylipäällikön askeleissa vapaassa muodostelmassa ilman tahtia.

PAASTO 18 -kertausharjoituksen ensisijainen tavoite on opettaa harjoitukseen osallistujat seuraamaan ylipäällikköä uskollisesti kaikissa tilanteissa ja kaikissa maastoissa, niin ylä- kuin alamäissä, pimeässä kuin valoisaan aikaan. Kristuksen seuraamista on syytä harjoitella nyt ajan kanssa hyvissä olosuhteissa, jotta se onnistuisi myöhemminkin, kun kristitty joutuu liikkumaan maailmalla vaikeissa olosuhteissa, vihollisen häirinnän ja harhautusyritysten keskellä. Silloin ei ole enää aikaa harjoitella.

PAASTO 18 -kertausharjoitukselle on asetettu myös muita koulutuksellisia tavoitteita. Näiden tavoittamisen saavuttamiseksi pidetään marssin aikana rasteja, joissa itse ylipäällikkö kouluttaa harjoitukseen osallistuvia joukkoja.

Ensimmäisen rastin aiheena on ylipäällikön elämänkaari, tehtävät ja velvollisuudet. Harjoituksen tavoitteena on muistuttaa osallistujia niistä ristin tien kärsimyksistä, joita ylipäällikkö joutui tiellään kohtaamaan, mutta ennen kaikkea siitä valtavasta lahjasta, jonka hän kärsimyksellään seuraajilleen lahjoitti: “Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista (Mark 10:34)”.

Toisen rastin aiheena on arvomerkkien tunteminen. Rastin jälkeen jokaisen harjoitukseen osallistuneen tulee tuntea ne ominaisuudet, joista tunnistaa maan mahtavat ja maan hiljaiset: “Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja.” (Mark 10: 42-45).

Kertausharjoituksen läpikäyneiltä odotetaan, että he tuntevat harjoituksen jälkeen nämä kristittyjen arvomerkit ja osaavat soveltaa niitä omassa elämässään. Kristittyjen arvomerkkien tunteminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä ne poikkeavat suuresti maailmassa yleisesti käytössä olevista valta- ja arvomerkkijärjestelmistä.

Kertausharjoitukseen mukaan otettavista varusteista määrää huolto-upseeri Matteus seuraavaa: “Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne (Matt 5:6)”.

PAASTO 18 – harjoitukseen osallistuvan tulee ottaa mukaan niin vähän muonaa ja varusteita kuin vain mahdollista. Erityisesti suositellaan jättämään pois repusta kaikki sellaiset nautintoaineet, varusteet ja tavat, jotka ovat omiaan viemään ajatukset pois ylipäällikkö Jeesuksen seuraamisesta.

Seuraava, pienempi kertausharjoitus järjestetään ennen tämän vuoden joulua alkaen ensimmäisestä adventista. Harjoituksen johto pitää suotavana, että näissä kertausharjoituksissa opittuja tietoja ja taitoja pidetään yllä ja kehitetään jatkuvasti, ei vain harjoitusten aikana.

Tähän päättyy harjoituskäsky. Mikäli harjoitukseen kutsutulle jää vielä tämän käskyn kuultuaan jotain kysyttävää PAASTO 18 -kertausharjoituksen tiimoilta, kehotetaan ottamaan mihin vuorokauden aikaan tahansa yhteyttä suoraan ylipäällikkö Jeesukseen. Lisätietoja esikunnassa antavat myös yksikköupseerit Matteus, Markus, Luukas ja Johannes.

Jeesus Kristus, ylipäällikkö                   Evankelista Markus, tiedotusupseeri

Harjoituskäskyn liite: Evankeliumi Mark. 10: 32-45

Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”
    Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”
    Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”

Jani Kairavuo
Kirkkoherra

Rakkautta vain

”Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki.” (Laul. l. 8:6)

Saimme Laulujen laulun häälahjaksi reilut kymmenen vuotta sitten. Olen sitä lueskellut aina silloin tällöin. Huh, että on väkeviä sanoja täynnä tuo veisu! En ikinä pystyisi ilmaisemaan itseäni noin vahvasti, mutta toisaalta ei se taida olla tarpeenkaan.

Olen valtavan kiitollinen siitä, että saan elää tasapainoisessa ja rakastavassa parisuhteessa. Molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus siihen, että toinen aina lopulta hyväksyy sellaisena kuin on, ovat varmaankin ne tärkeimmät rakennuspalikat meidän liitossamme.

Itsestäänselvyytenä emme toisiamme pidä vaan yritämme arjen kiireiden keskellä muistaa myös osoittaa rakkautemme, jo pieni merkitsevä kosketus usein riittää. Ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olemme myös toistemme parhaat ystävät. Tuntuu kuin jotain jäisi uupumaan, jos kokee jotain hienoa eikä toinen ole vierellä sitä jakamassa.

Ei elämämme silti ole pilvenhattaroita kultareunuksella vaan on se meille haasteitakin heittänyt. Poikamme keskittymis- ja hahmottamishäiriöt ja sitä kautta oppimisvaikeudet koulussa ovat sellainen mitä suurimmassa määrin.

Uskonkin vahvasti, että juuri poikamme takia Jumala on antanut meille vahvan parisuhteen, jotta pystyisimme toinen toisiamme vanhempina tsempaten yhdessä antamaan hänelle tukevan kasvualustan. Että pystyisimme osoittamaan tälle rakkaalle, pienelle ihmiselle, että hän on arvokas ja tärkeä kaikista puutteistaan huolimatta ja luomaan luottamuksen siihen, että hän kyllä kelpaa juuri sellaisena kuin on.

Viime viikolla yhtenä arkiaamuna pysähdyin hetkeksi hieromaan poikani päätä. Hän ihmetteli mitä oikein teen. Vastasin hierovani hänen päätään, jotta aivoissa lähtisi veri kiertämään ja ajatukset juoksemaan. Poika oli hetken hiljaa ja totesi sitten: ”Äiti, sun pitäis hieroa mun sydäntä, koska sieltähän kaikki lähtee”.

Niinpä… sieltähän se kaikki lähtee, sydämestä. Hyvää ystävänpäivää kaikille! Pidetään huolta toisistamme!

Blogi_mietelause

Merttu-Mari Huoponen
viestintäsihteeri

“Saa tietysti, niinhän minä lupasin”

lupauksetOlen tammikuun aikana seurannut Instagrammissa päivityksiä Houm-seurakunnalta, joka julkaisee joka päivä yhden Jumalan lupauksen otsikolla ”Jumalan uudenvuodenlupaus sinulle”.

Muistan lukeneeni tutkimuksesta, jonka tulosten mukaan ihmisten uudenvuoden lupauksista rikotaan 90%. Jo ensimmäinen viikko on kolmannekselle liian vaikea. Kuukauden kuluttua noin puolet ovat antaneet periksi. Vuoden päättyessä lupauksensa pystyy lunastamaan vain reilu kymmenes. Mikä sinun tilanteesi mahtaa olla nyt kun tammikuu on ohi? Jos vielä sinnittelet, onnittelen sinua siitä.

Usein suhtaudumme Jumalan lupauksiin ikään kuin Hänkään ei pitäisi antamistaan lupauksista kuin 10%. Raamattu on täynnä toinen toistaan ihanampia lupauksia Hänen armostaan, rakkaudestaan, huolenpidostaan, levosta, johdatuksesta, tulevaisuudesta ja toivosta sekä monista muista asioista. Joku on laskenut että niitä olisi yli 8000 ja joidenkin toisten tutkijoiden mukaan jopa 10 000.

Niinhän minä lupasin

Jumala lupaa niin valtavia, että meille voi käydä niin kuin eräille lapsille: Kerrotaan pyhäkouluopettajasta, joka halusi saada lapset käsittämään, kuinka varmasti saamme luottaa Jumalan lupauksiin. Hän veti taskustaan esille kellon. Sinä saat tämän, sanoi hän ja tarjosi kelloa lähinnä istuvalle pojalle. Poika hymyili, mutta ei ottanut vastaan kelloa. Hän tarjosi kellon toiselle, mutta ei tämäkään ottanut sitä vastaan. Kaikki vain hymyilivät, mutta yksikään ei rohjennut ottaa sitä. Vihdoin hän meni pienimmän pojan luo ja tarjosi kelloaan. Pikku poika otti iloisesti kellon vastaan ja pisti sen taskuunsa. Toiset lapset katselivat ihmeissään.
-Saako hän pitää kellon, uskalsi eräs poika kysyä.
-Saa tietysti, niinhän minä lupasin.
Lapset näyttivät noloilta
-No, me emme uskoneet sinun tosissasi lupaavan sitä.
(Tarina: Kaija Hautaluoma/Ristin Kansa –lehdessä)

lupaukset3.jpg

Me suhtaudumme usein Jumalan lupauksiin, kuin lapset opettajan tarjoamaan kelloon – emme oikein usko, että ihan tosissaan Jumala lupaisi meille niin suuria asioita ja ainakin tekee mieli jossitella: Jos Jumala tahdot, niin voisitko auttaa minua.” Raamattukin kertoo ihmisestä, joka tuli Jeesuksen luokse pyytämään apua tällä Jos tahdot –asenteella. Jeesus vastasi hänelle: “Minä tahdon”. Kyllä Hän tahtoo auttaa ja myös antaa sen mikä on luvattu meille Raamatussa.

Usko omistaa jo sen mikä on luvattu

Eräät sisarukset laskeskelivat rahojaan.
Yksi sanoi: ”Minulla on viisi euroa.”
Toinen sanoi: ”Minulla on kymmenen!”
Siihen toinen vastasi: “Eikä ole, sinulla on myös viisi euroa, niin kuin minullakin.” Ompas, toinen jatkoi: ”Isä sanoi aamulla lähtiessään että antaa minulle illalla töistä palattuaan viisi euroa. Siispä minulla on kymmenen!”

Lapsen usko näki sen, mitä hänelle oli luvattu, mutta ei ollut vielä hänen kädessään ja hän omisti jo etukäteen sen, mitä isä oli hänelle luvannut tulevaisuudessa antaa.

Muistatko kun itse olit lapsi ja omat vanhempasi lupasivat sinulle jotakin aivan erityistä – jos käyttäytyisit hyvin? Itse käytin tätä myös omiin lapsiini kun he olivat pieniä. Kaikki muuttui, käytös muuttui, ilmapiiri muuttui ja silmät alkoivat säihkyä, koska lapsen usko tarttui lupaukseen ja luotti, että äiti ja isä pitävät lupauksensa. Lupaus antaa jotakin, mihin katsoa haastavan tilanteen keskellä. Joskus Jumalankin lupaukset motivoivat meitä kuuliaisuuteen Häntä kohtaan.

Mitkä Jumalan lupaukset pitävät sinut liikkeellä ja mitkä ovat sinulle rakkaimpia?

lupaukset2Niistä lupauksista, jotka Herra oli Israelille antanut, ei yksikään jäänyt täyttymättä. Kaikki lupaukset kävivät toteen. (Joos. 21:45)

Hanne Tuulos
Viestintä, lähetystyö
Naantalin seurakunta
 

 

PS. Lataa tästä itsellesi lupauksia rohkaisuksi.

Millaista musiikkia kirkkovihkiäisiin?

piano-1655558

Kirkkomuusikon tehtävänkuva on laaja: pitää hallita eri musiikkityylejä klassisesta kevyempään musiikkiin. Se on ajan meininki. Itse olen soittanut mm. Metallican musiikkia vihkiäisissä ja mm. Satumaa-tangoa hautajaisissa. Kuulostaa äkkkiseltään erikoiselta, mutta näin on kuitenkin tapahtunut. Itselläni on ollut melko joustava linja musiikkityylien suhteen, kunhan toteutus on tyylikäs.

Jokaisella aikakaudella on ollut omat suosikkinsa. Vanhempiväki muistaa kyllä, että se oli Mendelssohnin häämarssi, kun lukkari ei tainnut muuta osata. Näinkin saattoi olla. Sopivaa vihkimusiikkia ovat mm. Mendelssohnin häämarssi ja  Erkki Melartinin Juhlamarsi  “Prinsessa Ruusunen” , jotka ovat alunperin näytelmämusiikkia. Rischard Wagnerin Häämarssi taas oopperamusiikkia.

Suosittu  ja perinteinen häämarssi on myös  Toivo Kuulan säveltämä Häämarssi. Itse olen säveltänyt urkukappaleen “Aamen”, joka on alunperin sävelletty kuorolle ja uruille, mutta on löytänyt oman paikan myös vihkimarssina.

Muita vihkiäisissä soittamiani vihkimarsseja ovat Richard Wagnerin “Lohenring”, Edvard Elgarin Pomp and circumstanse, J.S. Bachin Preludi F-duuri ja Marko Hakanpään Trumpettisävelmä. Olen toki soittanut useita muitakin,  eksoottisempiakin vihkimarsseja kuin tuon alussamainistemani Metallican kappaleen,  mutta en tässä yhteydessä halua korostaa liikaa ettei tulee väärää käsitystä siitä, mitä vihkiäisissä saa tai voi soittaa.

Vihkiäisissä voidaan laulaa laulaa vihkivirsi. Suosittuja vihkivirsiä ovat olleet mm.  virret  571 (Suvivirsi),  822 (Se tuntee onnen) ja  240 (Herra kaiken onnen tuoja).

Myös erillinen vokaali- tai instrumentaaliesitys  voidaan toteuttaa vihkiäisissä.  Sen esittäjä voi olla tietenkin kanttori, jos näin sovitaan, mutta mieluummin vihkiparin ystävä, tuttava tai sukulainen. Tässä ja kaikissa vihkimusiikkiin liittyvissä asioissa kannattaa ehdottomasti  ja täytyykin olla yhteydessä hyvissä ajoin  kirkkomuusikkoon, joka kyseisen tilaisuuden musiikista vastaa.

Kirkkotilassa esiintyminen, laulaminen ja soittaminen on oma “taiteenlajinsa” mm. akustiikan ja  äänentoiston suhteen. Naantalin kirkossa on äänentoistolaitteet, joilla laulu saadaan kuulumaan. Kirkon etuosassa on  piano käytettävissä säestystä ja  sooloesityksiä varten. Urkusäestyksistä vastaa yleensä kanttori.

Vihkimarsseja  ja sopivia lauluja vihkiäisiin sekä virsiä voi kuunnella tietenkin netistä. Useissa seurakunnissa järjestetään vihkimusiikkikonsertteja, joissa voi kuulla ihan livenä miltä vihkimarssit, virret ja laulut kuulostaa. Useat vihkiparit ovatkin  kertoneet, että vasta itse paikanpäällä, kirkossa kuultuna musiikki on päässyt luomaan oikean tunnelman ja juhlavuuden. Siihen juuri vihkimusiikilla pyritäänkin.

Musiikkiterveisin,
Jari Jakoleff
kirkkomuusikko

www.naantalinseurakunta.fi/vihkiminen
www.haamusiikki.info/html