Rosh Hashanah eli pasuunan soiton juhla

Israelissa syksy on monien juhlien aikaa, joista ensimmäinen on Rosh Hashanah eli juutalainen uusi vuosi.

brown wooden spoon on green round fruit
Omenoita ja hunajaa

Rosh Hashanah tunnetaan myös Pasuunan soiton juhlana ja ajatellaan, että Jumala olisi saanut maailman luomisen päätökseen tuona päivänä. Juutalaisen perinteen mukaan aikojen lopussa Messiaan tullessa takaisin tuona päivänä kaikkien ihmisten nimet merkitään joko kuoleman tai elämän kirjaan. Heti juhlan jälkeen alkaakin 10 päivän jakso, jolloin juutalaiset katuvat ja pyytävät anteeksi syntejään.

Juutalaisiin perinteisiin kuuluu pyöreän Challah leivän syöminen mikä symboloi elämän kiertoa. Leipää ja omenoita syödään hunajan kanssa, mikä on symboloi toivoa ”makeasta” uudesta vuodesta.

Shofarin (oinaan sarvesta tehty soitin) ääni kaikuu useasti tämän kaksipäiväisen juhlan aikana ja jokaisella erilaisella puhalluksella on oma merkityksensä.

  1. Tekiah on pitkä yksittäinen puhallus, jota käytettiin Kuninkaan kruunajaisissa
  2. Shevarim on kolme lyhyempää ”valittavaa” puhallusta symboloiden katumusta
  3. Teru’ah on yhdeksän lyhyttä staccato puhallusta herätellen ja hälyttäen
  4. Tekiah ha-Gadol on yksi suuri puhallus

Kristityille iloinen juhla muistuttaa Herramme kaikkivaltiudesta ja kuninkuudesta. Ajatukset siirtyvät Ilmestyskirjaan, jossa kerrotaan viimeisestä tuomiosta ja kuinka majesteettisesti Jeesus palaa eräänä päivänä takaisin.

Tuo päivä on pelottava, sillä viimeiseltä tuomiolta ei säästy ketään. Toisaalta tuolloin saamme kohdata Jeesuksen ja kaikki kyyneleet pyyhitään pois. Uusi taivas ja uusi maa on ihana näky, josta voi ammentaa voimaa tähänkin päivään.

Shana Tova eli hyvää uutta vuotta!

– Nelli Maikoe

Lähteet

Rosh Hashanah 101 | My Jewish Learning

ראש השנה – Rosh Hashanah – Awakening to Judgment (hebrew4christians.com)

Ihmeellinen oliivipuu

Israelin oliiveja
Israelin oliiveja

Israelissa matkatessa ei voi olla huomaamatta upeita oliivipuita. Raamatussa mainitaan 22 erilaista puuta mutta Israelin tunnetuimpia puita ovat Getsemanen oliivipuut. Vaikka puut eivät ole Jeesuksen ajoilta niillä on kuitenkin kunnioitettavasti ikää. Niiden on arvioitu olevan noin 12. vuosisadalta ja niiden juuret ovat vieläkin vanhemmat. Getsemane on arameaa ja tarkoittaa oliivipuristinta. Tämä tunnettu puutarha sijaitsee Öljymäellä. Tarinan mukaan kuningas Daavid juoksi tänne pakoon kapinoivaa poikaansa Absalomia. Se oli myös paikka, jossa Jeesus rukoili tuskassa ennen vangitsemistaan. Lähde: Franciscan olive trees

Getsemanen oliivipuita
Getsemanen oliivipuut

Juutalaisen ajattelun mukaan oliiviöljy symboloi perustusta. Oliiviöljy onkin monessa Välimeren ruuassa pohjana ja öljyllä on monia tunnettuja terveysvaikutuksia, se suojaa sydänsairauksilta alentaen verenpainetta ja sillä on anti-bakteerisia ominaisuuksia. Oliiviöljyä on kutsuttu elämän perustaksi. Lähde: The Seven species

Temppelissä oliiviöljyä käytettiin polttoaineena lampuissa, jotka paloivat ympäri vuorokauden. Sitä käytetään myös voiteluöljyn valmistuksessa. Lähde: Jesus Boat

Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Matt 25:3-4

Mainintoja oliivipuusta ja sen öljystä löytyy sekä Vanhasta ja Uudesta testamentista monesta paikkaa. Juutalaisena Paavali opetti kuinka Israel ja juutalainen kansa ovat aito oliivipuu ja me muut ei-juutalaiset (eli kristityt) on oksastettu “villeinä” tähän puuhun. Jeesuksen tunnetussa vertauksessa viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista kerrotaan kuinka viisailla oli ylimääräistä öljyä mukana. Voidaan ajatella, että oliiviöljy symboloi Pyhää Henkeä joka palaa meidän sisällämme.

Rukoilen, että Pyhä Henki saa johdattaa meitä tänä päivänä kulkemaan Taivaan Isän valmistamilla poluilla. Isä, kiitos että annat öljyä ja virvoitat Sanasi äärellä.

Nelli

Oliivipuu Puutarhahaudalla Jerusalemissa
Oliivipuu Puutarhahaudalla Jerusalemissa

Kirkkotekstiilien lumoissa

Oletko kuullut kaste- ja morsiusryijyistä? Tiesitkö, että Naantalin kirkossa sellaiset ovat käytössä viikoittain? Jopa yksi luostarin nunnien kutoma seinävaate löytyy kokoelmista.

Nunnien valmistama seinävaate

Eräänä kesäisenä aamupäivänä pääsin tutustumaan Naantalin kirkon tekstiileihin suntio Kristiina Saraviitan opastuksella. Kävelimme kirkon takaosaan ja siellä lasin takana oli upea seinätekstiili. Haukoin henkeäni, kun kuulin sen olevan nunnaluostarin ajoilta. Värit olivat säilyneet uskomattoman hyvin ja yksityiskohdat olivat upeat. Pääosassa olivat erilaiset metsän eläimet kuten linnut ja peurat ja yksi lohikäärmekin löytyi.

Seuraavaksi siirryimme katsomaan ryijyjä. Ryijyperinne on säilynyt Suomessa monen sadan vuoden ajan. Perinteisesti kasteessa ja vihkiseremoniassa on ajateltu ryijyn suojelevan pahoilta hengiltä. Tämä perinne juontaa juurensa keskiajalle.

Naantalin seurakunnan kasteryijy

Ensimmäinen tarkastelemamme ryijy on koristeellinen kasteryijy, jossa kantavana teemana on vesi. Keskellä on vene, kastemalja ja kirjaimet Alfa & Omega, jotka viittaavat Raamattuun ”Minä olen alku ja loppu…”. Tulppaanikuvioita, kukka-aiheita ja sydämiä on monta, kuten kansanomaisissa ryijyissä on ollut tapana. Kastetilaisuudessa kummit seisovat kasteryijyn päällä.

Naantalin seurakunnan morsiusryijy

Morsiusryijyssä näkyy hyvin 60-70 –luvun tyyli. Ryijyt muuttuivat geometrisiksi ja abstrakteiksi. Ryijyn yleisilme on pelkistetympi kuin kasteryijyn. Kuitenkin lähempi tarkastelu paljastaa, että kyseisen valööriryijyn valmistukseen on käytetty satoja erilaisia lankoja ja lankasekoituksia.

Saatesanat ”On rakkaus, on meri, on maa, on iäisyys” kertovat symboliikasta. Inspiraationa on ollut luonto ja meri. Rikas mutta harmoninen värimaailma tuo kuninkaallisen tunteen. Kaksi henkilöä solmivat pyhän liiton, kuten Jumala on solminut kanssamme liiton.

Naantalin kirkon alttarivaatteita

Viimeiseksi Kristiina näyttää messuissa käytettävät alttarivaatteet. Jokaiselle kirkkopyhälle on oma värinsä, joka kertoo pyhän luonteesta. Alttarivaatteita koristavat kauniit kirjailut ja symboliikka on valittu huolellisesti jokaiseen väriin sopivaksi. Esimerkiksi valkoista käytetään kirkkovuoden suurina juhlapyhinä ja myös hää- ja kastejuhlissa. Kielot ja kukka-aiheet toistuvat myös saman taiteilijan suunnitelmassa messukasukassa.

Jokaisella kirkontekstiilillä on selkeä symboliikka ja samalla jokainen tekstiili kertoo tekijästään. Vuosisatoja vanhojen perinteiden säilyttäminen ja tekstiilitaiteilijoiden luovuus nivoutuvat hienosti yhteen näissä tekstiileissä.

Seuraavalla kerralla kun osallistut jumalanpalvelukseen kiinnitäpä huomiota kirkkotekstiileihin ja lumoudu niiden kauniista symboliikasta ja värimaailmasta.

Nelli Maikoe – seurakuntasihteeri

Lähteitä

Suomalainen ryijy, peitteestä taidetekstiiliksi | Elävä arkisto | yle.fi

Sanasto – evl.fi

Aamun sana 30.5.

daisy-1403041_1920

Jokin aika sitten törmäsin kirjassa rukoukseen, joka kiinnitti huomion. Luin sen, ja selasin sitten taaksepäin ja varmistin, luinko oikein. Oliko tämä varmasti tässä? Eikö tätä ollut enempää? Missä tämän rukouksen alkuosa on?

Se rukous kuuluu näin: ”Laupias Isä, ota vastaan pyyntömme Poikasi, meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen.”

Niin, entä se rukouksen alkuosa? Se on sinussa, minussa. Sydämessäsi, sanoissasi Jumalalle, huokauksina päivän mittaan. Mitä tahdotkaan Jumalalle sanoa ja häneltä pyytää. Hän on kuulolla, oli sanoja sitten paljon tai vähän tai ei lainkaan.

Tai, ehkä ei ole välttämättä mitään alkuosaa vaan tuo on koko rukous, kokonainen yhteys Jumalaan, rukous, josta ei mitään puutu.

Laupias Isä, ota vastaan pyyntömme meidän Poikasi, meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen.

Jeesus sanoo meille: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” Joh. 6:37

Jumala on kanssamme tänäänkin, Hän tahtoo lempeästi kuulla sinua kaikessa.

Siunausta tähän päivääsi!

Annukka Lindberg, seurakuntapastori

 

Monipuolinen Raamattu

Aamun sana 29.5.2020

book-1209805

Se on kumma, miten aina uudelleen hämmästyn sitä, miten monipuolinen Raamattu on. Luulisi, että jossain kohti Raamattu lakkaisi jo hämmästyttämästä. Mutta luulen, että niin ei käy, sillä Jumalan lahjat eivät tyhjene, eivät jähmety vaan elävät meidän kanssamme.

Meillä on kovin erilaisia päiviä, aikoja ja tunteita. Samaa kohtaa Raamatusta voi lukea monin eri ajatuksin, omasta elämäntilanteesta tai tunteista riippuen. Yksi ja sama kohta voikin olla joka kerta melkein kuin uusi.

Joskus on päivä, jolloin haluaa löytää Raamatusta Jumalaa ylistäviä ja huutomerkillä kiittävä jakeita. Ja välillä tuntuu, että ei ole sanoja mihinkään. On vain huokaus, kädet sylissä, tyhjinä. Joskus ylistyksen sanaa katsoo Raamatusta kaivaten ja ajatuksella, että tahtoisin ylistää ja kiittää, mutta mieleni on nyt harmaa, en meinaakaan jaksaa. Silloin jokin väsymyksestä kertova jae osuukin silmiin ja lohduttaa.

Joskus silmät löytävät parhaiten Jeesuksen sanat, toisinaan taas psalmien hätähuudot ovat se, mille oma sielu soi. Raamattu sisältää koko elämän kirjon.

Olen huomannut, että pitkät nimiluettelot, sukuluettelot voivat nekin koskettaa. Niissä on jotain turvallisen tuntoista. Ja ne kertovat toki myös siitä, että Jeesus Kristus on tosi Jumala ja tosi ihminen.

Jeesus, näytä meille niitä sanoja Raamatussa, joita kulloinkin janoamme ja tarvitsemme. Avaa sydämemme hyvyydelle, joka sinussa on.  Siunaa tämä alkanut päivä. Aamen.

Hyvää päivää sinulle!

Annukka Lindberg, seurakuntapastori

 

Se kesä kun oltiin vaan

Aamun sana 27.5.2020

lomavarpaat

Tänä kesänä ei lähdetä kauas lomalle. Ei varailla lentolippuja, ei punnita matkalaukkuja. Ei tule päivityksiä Välimereltä. Mutta multaisista varpaista voi silti tulla kuvia – kasvimaan reunalta – ja nauravista nakeista ja iloisista kasvoista syömässä jäätelöä ja uimassa. Ja pillimehuroskia saa siivota auton takapenkin jalkatilasta tänäkin kesänä.

Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt postauksia, joissa on annettu sarkastisia vaihtoehtoja ja naurettu, että tänä vuonna tehdään lomamatka parvekkeelle, kylpyhuoneeseen tai keittiöön. Los Gardenias. Se on valintani. Nauran mukana. Sitten vakavoidun. Ehkä ne olivat vähän liioiteltua, mutta kyllä sinne päin. Koko keväthän tässä on oltu kotosalla. Herra, eihän nämä rajoitukset tule uudestaan, eihän?

Mutta nyt on tämän aika ja tulee vielä toisenlaisiakin lomia. Aivan varmasti. Ja silloin me ajattelemme tätä kesää, jolloin istuimme metsässä kannon nokassa, kuuntelimme illan ääniä kuistilla ja parvekkeella ja lapset nukkuivat teltassa omalla pihalla. Mökiltäkään ei ollut kiire pois. Kohtuullisuus. Siihen oli lomaohjelmassa tyytyminen. Mutta siihenhän meitä muutenkin ohjataan:

”Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.” (1. Tim 6:6,8)

Tulee toisenlaisiakin kesiä. Silloin me muistelemme että se oli se kesä, kun ei tarvinnut mitään – oltiin vaan – eikä kenenkään lapsen tarvinnut kouluun palatessaan keksiä kertomusta lomamatkasta, johon ei ollut varaa.

Sinä, jonka kädessä on koko maailma, ja joka
käytät kaikenlaisia tilanteita hyviin tarkoituksiisi,
anna meille tästä kesästä se,
minkä tästä voi saada niin että syksyn tullen
olisimme virkistyneitä ja voimaantuneita
ja olemme oppineet näkemään
hyvää ja kaunista arjen pienissä asioissa.
Amen.

(27.5.2020 Hanne Tuulos)

Uhka vai mahdollisuus

Aamun sana 26.5.2020

IMG_20200517_123750
Niinpä! Elämässä koko ajan muuttuu jotakin ja aina en haluaisi, että muuttuu. Eikö kaikki voisi olla niin kuin ennenkin ja minä vain kellottelisin läpi elämäni ja viisikymppisenä tietäisin joka asiassa (melkein) mitä tuleman pitää. Kaikki menisi tuttua polkuaan eteenpäin eikä mitään yllättävää tai ainakaan uutta tulisi elämään
.
Muutoskaan ei ole itseisarvo eikä kaikki muutos ole hyväksi. Kaikkeen en voi itse vaikuttaa, jotkut asiat vain muuttuvat ajan myötä tai muiden tekijöiden vaikutuksesta.

Muutos, varsinkin iso sellainen voi aiheuttaa pohdintoja omasta selviämisestä ja siitä miten elämä sujuu tästä eteenpäin. Johonkin määrään asti voi yrittää sulkea silmänsä mutta lopulta uudet tilanteet haastavat ottamaan kantaa ja ehkä miettimään asioita uusiksi ja opettelemaan uutta. Siitä voi kuitenkin seurata mielenkiintoisia ja ennen tuntemattomia polkuja. Lopulta muutos on voinutkin olla hyvä ja toivottu.
Kaikissa tilanteissa voimme kuitenkin turvata Häneen joka meidät on luonut ja pelastanut. Kuulostaa yksinkertaiselta ja niin se meidän kannalta onkin. Pääsy Jumalan yhteyteen tehtiin meille helpoksi, mutta Jumalalle itselleen ei.

“Hiljene, sieluni, Jumalan edessä! Hän antaa minulle toivon. Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju. Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on luja kallio, hänessä on turvani. Luottakaa Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme.”
(Ps. 62: 6-9)

Mari Syrjäkoski-Vuollet, diakoni

Luojan kaunein ajatus

AAMUN SANA 25.5.

woman-1569613_1920 (1)

Luojan kaunein ajatus -laulu soi taannoin mielessäni. Tässä siitä muutamia sanoja:

”…Olet kuva rakkaudesta, Luojan kaunein ajatus… Olet ihme, taivaan lapsi, Luojan kaunein ajatus.”

Maria Laakson säveltämä melodia laulussa on polveileva. Tuntuu, että se voisi olla kuva elämästäkin. Elämä kun ei ole vain tasaista ja täysin oletusten mukaan menevää. Tuossa melodiassa on ainakin minun korvaani yllätyksiä, ihania hyppyjä, niin kauniita kulkuja. Ja ihminenkin on moninainen, yllätyksellinen, kaunis ja kukin erilainen.

Melodia ja Pia Perkiön sanat kulkevat käsi kädessä. Kaikkein pisimmän nuotin saa sana ”rakkaudesta”. Ja toisessa säkeistössä tuo täsmälleen sama nuotti saa mukaansa sanat ”taivaan lapsi”.  Uskon, että noin on tarkoituksella. Se on kuin laulun tekijöiden ja ennen kaikkea Jumalan lahjan tuota laulua katseleville tai kuunteleville.

Voi, niin paljon on säveliä, sanoja ja sovituksia, jotka kertovat meille Jumalasta, rohkaisusta ja rakkaudesta, joka hänellä meitä jokaista kohtaan on. Kiitos kaikille laulujen tekijöille, kiitos Jumalalle!

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Jumala ja Isä!” Ef.1:3

”Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan.” Ps. 96:2

Pyhä Jumala, taivaallinen Isä. Kiitos uudesta päivästä. Siunaa tämä päivä, siunaa ajatuksemme, tunteemme ja kättemme työt. Kiitos, että me olemme sinulle valtavan rakkaita ja aina olet lähellämme. Aamen

Hyvää tätä päivää!

Annukka Lindberg, seurakuntapastori

 

Purjeisiini tuulta anna

AAMUN SANA 23.5.2020
IMG_20200521_105556
Molempien kirkkojemme, Naantalin ja Velkuan, katosta riippuu votiivilaiva. Näitä laivoja on tehty esimerkiksi merenkulun ammattilaisten toimesta valmistauduttaessa pitkään merimatkaan tai selviydyttyä sellaiselta. Myös merellä kuolleiden muistoksi näitä saatettiin tehdä. Votiivilaivoja on myös valmistettu ihan vain lahjoituksena omaan kotikirkkoon. Nämä kotikirkkojemme laivat ovat paikallisten nuorten miesten lahjoittamia.
 
Meren läheisyydessä asuvana ajattelen psalmia 107. Siinä kerrotaan, kuinka Herra auttoi myrskyn keskelle joutuneita. Samassa tekstissä myös aavikolla harhailevat, vangitut ja eri syistä ahdinkoon joutuneet löysivät avun rukoillessaan hätäänsä apua Jumalalta. Merenkävijän työ on yhtäältä haastavaa ja vaarallista, mutta tämän työn kautta voi erityisellä tavalla myös nähdä luomakunnan ihmeitä.
 
Psalmista 107:
“Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä. He näkivät Herran teot ja syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa. Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti. He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui. He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua. Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta. Hän tyynnytti tuulen,
ja aallot hiljenivät. He riemuitsivat, kun myrsky laantui
ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.”
 
Myös Jeesuksen opetuslapset herättivät myrskyn keskellä opettajansa. Hän voi tyynnyttää sydämen hädän ja mielen myrskyn!
Virren 307 sanoin toivotan sinulle tyyniä hetkiä päivääsi:
 
”Purjeisiini tuulta anna,
mua kanna meren yli mailleni.
Pidä, Jeesus, itse perää, Herra, herää!
Muuten hukkuu haahteni.”
 
Miika Hartikainen, kanttori

Lähellä niitä, joilla on särjetty sydän

heart-1908901

Voiko hylätty uskoa Jumalaan, joka ei hylkää? Ymmärrän niitä, jotka eivät voi. Näinä viikkoina olen ajatellut heitä enemmän.

Meille tuli muutama viikko sitten uusi rescue-koira kodista, joka oli vienyt luottamuksen ihmiseen. Yllä oleva kysymys on polttanut mielessäni samalla, kun olen miettinyt, kuinka suuren työn takana luottamuksen saaminen tulee olemaan ja miten toimia, että vanhat pelot eivät muistuisi mieleen. Miten voisi sanoa, että nyt olet turvassa.

Moni ihminenkin on samassa tilanteessa: hylätty, yksin ja lyöty. Ja ainoa suoja tuntuu olevan kuori, jonka voi itse ympärilleen rakentaa. On joka kerta ihme, kun joku antaa Jumalan tai kenenkään tulla sen kuoren sisäpuolelle kosketusetäisyydelle. Tätä uutta perheenjäsentä katsellessani olen ajatellut Jumalaa, joka riisuutui vallasta ja loistosta ja tuli yhdeksi meistä, että ei pelästyttäisi meitä kauemmaksi ja voisi auttaa meitä.

Mitä Jumalan Isän sydän meitä kohtaa tuntee, on saanut taas vähän lisää konkretiaa ja
Raamattuni marginaaleihin on ilmestynyt uusia piirreltyjä sydämiä joidenkin jakeiden kohdalle:

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän. Hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. (Ps. 34:18)
Sulillansa Hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla. (Ps. 91:4)
Herra tukee horjuvia, maahan painetut Hän nostaa jaloilleen. (Ps. 145:14)
Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, Hän sitoo heidän haavansa. (Ps. 147:3)

Kiitos, Isä,
parantavista sanoistasi.
Kiitos kaikesta, mitä teet!
Amen.

Hanne Tuulos, ma. seurakuntapastori