Aamun sana 30.5.

daisy-1403041_1920

Jokin aika sitten törmäsin kirjassa rukoukseen, joka kiinnitti huomion. Luin sen, ja selasin sitten taaksepäin ja varmistin, luinko oikein. Oliko tämä varmasti tässä? Eikö tätä ollut enempää? Missä tämän rukouksen alkuosa on?

Se rukous kuuluu näin: ”Laupias Isä, ota vastaan pyyntömme Poikasi, meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen.”

Niin, entä se rukouksen alkuosa? Se on sinussa, minussa. Sydämessäsi, sanoissasi Jumalalle, huokauksina päivän mittaan. Mitä tahdotkaan Jumalalle sanoa ja häneltä pyytää. Hän on kuulolla, oli sanoja sitten paljon tai vähän tai ei lainkaan.

Tai, ehkä ei ole välttämättä mitään alkuosaa vaan tuo on koko rukous, kokonainen yhteys Jumalaan, rukous, josta ei mitään puutu.

Laupias Isä, ota vastaan pyyntömme meidän Poikasi, meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen.

Jeesus sanoo meille: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” Joh. 6:37

Jumala on kanssamme tänäänkin, Hän tahtoo lempeästi kuulla sinua kaikessa.

Siunausta tähän päivääsi!

Annukka Lindberg, seurakuntapastori

 

Monipuolinen Raamattu

Aamun sana 29.5.2020

book-1209805

Se on kumma, miten aina uudelleen hämmästyn sitä, miten monipuolinen Raamattu on. Luulisi, että jossain kohti Raamattu lakkaisi jo hämmästyttämästä. Mutta luulen, että niin ei käy, sillä Jumalan lahjat eivät tyhjene, eivät jähmety vaan elävät meidän kanssamme.

Meillä on kovin erilaisia päiviä, aikoja ja tunteita. Samaa kohtaa Raamatusta voi lukea monin eri ajatuksin, omasta elämäntilanteesta tai tunteista riippuen. Yksi ja sama kohta voikin olla joka kerta melkein kuin uusi.

Joskus on päivä, jolloin haluaa löytää Raamatusta Jumalaa ylistäviä ja huutomerkillä kiittävä jakeita. Ja välillä tuntuu, että ei ole sanoja mihinkään. On vain huokaus, kädet sylissä, tyhjinä. Joskus ylistyksen sanaa katsoo Raamatusta kaivaten ja ajatuksella, että tahtoisin ylistää ja kiittää, mutta mieleni on nyt harmaa, en meinaakaan jaksaa. Silloin jokin väsymyksestä kertova jae osuukin silmiin ja lohduttaa.

Joskus silmät löytävät parhaiten Jeesuksen sanat, toisinaan taas psalmien hätähuudot ovat se, mille oma sielu soi. Raamattu sisältää koko elämän kirjon.

Olen huomannut, että pitkät nimiluettelot, sukuluettelot voivat nekin koskettaa. Niissä on jotain turvallisen tuntoista. Ja ne kertovat toki myös siitä, että Jeesus Kristus on tosi Jumala ja tosi ihminen.

Jeesus, näytä meille niitä sanoja Raamatussa, joita kulloinkin janoamme ja tarvitsemme. Avaa sydämemme hyvyydelle, joka sinussa on.  Siunaa tämä alkanut päivä. Aamen.

Hyvää päivää sinulle!

Annukka Lindberg, seurakuntapastori

 

Se kesä kun oltiin vaan

Aamun sana 27.5.2020

lomavarpaat

Tänä kesänä ei lähdetä kauas lomalle. Ei varailla lentolippuja, ei punnita matkalaukkuja. Ei tule päivityksiä Välimereltä. Mutta multaisista varpaista voi silti tulla kuvia – kasvimaan reunalta – ja nauravista nakeista ja iloisista kasvoista syömässä jäätelöä ja uimassa. Ja pillimehuroskia saa siivota auton takapenkin jalkatilasta tänäkin kesänä.

Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt postauksia, joissa on annettu sarkastisia vaihtoehtoja ja naurettu, että tänä vuonna tehdään lomamatka parvekkeelle, kylpyhuoneeseen tai keittiöön. Los Gardenias. Se on valintani. Nauran mukana. Sitten vakavoidun. Ehkä ne olivat vähän liioiteltua, mutta kyllä sinne päin. Koko keväthän tässä on oltu kotosalla. Herra, eihän nämä rajoitukset tule uudestaan, eihän?

Mutta nyt on tämän aika ja tulee vielä toisenlaisiakin lomia. Aivan varmasti. Ja silloin me ajattelemme tätä kesää, jolloin istuimme metsässä kannon nokassa, kuuntelimme illan ääniä kuistilla ja parvekkeella ja lapset nukkuivat teltassa omalla pihalla. Mökiltäkään ei ollut kiire pois. Kohtuullisuus. Siihen oli lomaohjelmassa tyytyminen. Mutta siihenhän meitä muutenkin ohjataan:

”Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.” (1. Tim 6:6,8)

Tulee toisenlaisiakin kesiä. Silloin me muistelemme että se oli se kesä, kun ei tarvinnut mitään – oltiin vaan – eikä kenenkään lapsen tarvinnut kouluun palatessaan keksiä kertomusta lomamatkasta, johon ei ollut varaa.

Sinä, jonka kädessä on koko maailma, ja joka
käytät kaikenlaisia tilanteita hyviin tarkoituksiisi,
anna meille tästä kesästä se,
minkä tästä voi saada niin että syksyn tullen
olisimme virkistyneitä ja voimaantuneita
ja olemme oppineet näkemään
hyvää ja kaunista arjen pienissä asioissa.
Amen.

(27.5.2020 Hanne Tuulos)

Uhka vai mahdollisuus

Aamun sana 26.5.2020

IMG_20200517_123750
Niinpä! Elämässä koko ajan muuttuu jotakin ja aina en haluaisi, että muuttuu. Eikö kaikki voisi olla niin kuin ennenkin ja minä vain kellottelisin läpi elämäni ja viisikymppisenä tietäisin joka asiassa (melkein) mitä tuleman pitää. Kaikki menisi tuttua polkuaan eteenpäin eikä mitään yllättävää tai ainakaan uutta tulisi elämään
.
Muutoskaan ei ole itseisarvo eikä kaikki muutos ole hyväksi. Kaikkeen en voi itse vaikuttaa, jotkut asiat vain muuttuvat ajan myötä tai muiden tekijöiden vaikutuksesta.

Muutos, varsinkin iso sellainen voi aiheuttaa pohdintoja omasta selviämisestä ja siitä miten elämä sujuu tästä eteenpäin. Johonkin määrään asti voi yrittää sulkea silmänsä mutta lopulta uudet tilanteet haastavat ottamaan kantaa ja ehkä miettimään asioita uusiksi ja opettelemaan uutta. Siitä voi kuitenkin seurata mielenkiintoisia ja ennen tuntemattomia polkuja. Lopulta muutos on voinutkin olla hyvä ja toivottu.
Kaikissa tilanteissa voimme kuitenkin turvata Häneen joka meidät on luonut ja pelastanut. Kuulostaa yksinkertaiselta ja niin se meidän kannalta onkin. Pääsy Jumalan yhteyteen tehtiin meille helpoksi, mutta Jumalalle itselleen ei.

“Hiljene, sieluni, Jumalan edessä! Hän antaa minulle toivon. Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju. Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on luja kallio, hänessä on turvani. Luottakaa Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme.”
(Ps. 62: 6-9)

Mari Syrjäkoski-Vuollet, diakoni

Luojan kaunein ajatus

AAMUN SANA 25.5.

woman-1569613_1920 (1)

Luojan kaunein ajatus -laulu soi taannoin mielessäni. Tässä siitä muutamia sanoja:

”…Olet kuva rakkaudesta, Luojan kaunein ajatus… Olet ihme, taivaan lapsi, Luojan kaunein ajatus.”

Maria Laakson säveltämä melodia laulussa on polveileva. Tuntuu, että se voisi olla kuva elämästäkin. Elämä kun ei ole vain tasaista ja täysin oletusten mukaan menevää. Tuossa melodiassa on ainakin minun korvaani yllätyksiä, ihania hyppyjä, niin kauniita kulkuja. Ja ihminenkin on moninainen, yllätyksellinen, kaunis ja kukin erilainen.

Melodia ja Pia Perkiön sanat kulkevat käsi kädessä. Kaikkein pisimmän nuotin saa sana ”rakkaudesta”. Ja toisessa säkeistössä tuo täsmälleen sama nuotti saa mukaansa sanat ”taivaan lapsi”.  Uskon, että noin on tarkoituksella. Se on kuin laulun tekijöiden ja ennen kaikkea Jumalan lahjan tuota laulua katseleville tai kuunteleville.

Voi, niin paljon on säveliä, sanoja ja sovituksia, jotka kertovat meille Jumalasta, rohkaisusta ja rakkaudesta, joka hänellä meitä jokaista kohtaan on. Kiitos kaikille laulujen tekijöille, kiitos Jumalalle!

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Jumala ja Isä!” Ef.1:3

”Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan.” Ps. 96:2

Pyhä Jumala, taivaallinen Isä. Kiitos uudesta päivästä. Siunaa tämä päivä, siunaa ajatuksemme, tunteemme ja kättemme työt. Kiitos, että me olemme sinulle valtavan rakkaita ja aina olet lähellämme. Aamen

Hyvää tätä päivää!

Annukka Lindberg, seurakuntapastori

 

Purjeisiini tuulta anna

AAMUN SANA 23.5.2020
IMG_20200521_105556
Molempien kirkkojemme, Naantalin ja Velkuan, katosta riippuu votiivilaiva. Näitä laivoja on tehty esimerkiksi merenkulun ammattilaisten toimesta valmistauduttaessa pitkään merimatkaan tai selviydyttyä sellaiselta. Myös merellä kuolleiden muistoksi näitä saatettiin tehdä. Votiivilaivoja on myös valmistettu ihan vain lahjoituksena omaan kotikirkkoon. Nämä kotikirkkojemme laivat ovat paikallisten nuorten miesten lahjoittamia.
 
Meren läheisyydessä asuvana ajattelen psalmia 107. Siinä kerrotaan, kuinka Herra auttoi myrskyn keskelle joutuneita. Samassa tekstissä myös aavikolla harhailevat, vangitut ja eri syistä ahdinkoon joutuneet löysivät avun rukoillessaan hätäänsä apua Jumalalta. Merenkävijän työ on yhtäältä haastavaa ja vaarallista, mutta tämän työn kautta voi erityisellä tavalla myös nähdä luomakunnan ihmeitä.
 
Psalmista 107:
“Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä. He näkivät Herran teot ja syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa. Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti. He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui. He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua. Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta. Hän tyynnytti tuulen,
ja aallot hiljenivät. He riemuitsivat, kun myrsky laantui
ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.”
 
Myös Jeesuksen opetuslapset herättivät myrskyn keskellä opettajansa. Hän voi tyynnyttää sydämen hädän ja mielen myrskyn!
Virren 307 sanoin toivotan sinulle tyyniä hetkiä päivääsi:
 
”Purjeisiini tuulta anna,
mua kanna meren yli mailleni.
Pidä, Jeesus, itse perää, Herra, herää!
Muuten hukkuu haahteni.”
 
Miika Hartikainen, kanttori

Lähellä niitä, joilla on särjetty sydän

heart-1908901

Voiko hylätty uskoa Jumalaan, joka ei hylkää? Ymmärrän niitä, jotka eivät voi. Näinä viikkoina olen ajatellut heitä enemmän.

Meille tuli muutama viikko sitten uusi rescue-koira kodista, joka oli vienyt luottamuksen ihmiseen. Yllä oleva kysymys on polttanut mielessäni samalla, kun olen miettinyt, kuinka suuren työn takana luottamuksen saaminen tulee olemaan ja miten toimia, että vanhat pelot eivät muistuisi mieleen. Miten voisi sanoa, että nyt olet turvassa.

Moni ihminenkin on samassa tilanteessa: hylätty, yksin ja lyöty. Ja ainoa suoja tuntuu olevan kuori, jonka voi itse ympärilleen rakentaa. On joka kerta ihme, kun joku antaa Jumalan tai kenenkään tulla sen kuoren sisäpuolelle kosketusetäisyydelle. Tätä uutta perheenjäsentä katsellessani olen ajatellut Jumalaa, joka riisuutui vallasta ja loistosta ja tuli yhdeksi meistä, että ei pelästyttäisi meitä kauemmaksi ja voisi auttaa meitä.

Mitä Jumalan Isän sydän meitä kohtaa tuntee, on saanut taas vähän lisää konkretiaa ja
Raamattuni marginaaleihin on ilmestynyt uusia piirreltyjä sydämiä joidenkin jakeiden kohdalle:

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän. Hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. (Ps. 34:18)
Sulillansa Hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla. (Ps. 91:4)
Herra tukee horjuvia, maahan painetut Hän nostaa jaloilleen. (Ps. 145:14)
Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, Hän sitoo heidän haavansa. (Ps. 147:3)

Kiitos, Isä,
parantavista sanoistasi.
Kiitos kaikesta, mitä teet!
Amen.

Hanne Tuulos, ma. seurakuntapastori

Ketkä ovat sinun viisi?

rukous
Tänään alkaa kansainvälinen, kristittyjen yhteinen Tulkoon sinun valtakuntasi niminen helatorstaista helluntaihin kestävä rukousketju, jossa on mukana kirkkoja yli 65 tunnustuskunnasta 178 maassa. Myös oma kirkkomme on mukana ja siihen liittyi myös eilinen arkkipiispamme videotervehdys.
 
Ajatuksena on seuraavien 11 päivän aikana – ajanjaksona, jona kristityt ovat vuosisatoja ja tuhansia rukoilleet ”Tule Pyhä Henki” – liittyä tuohon rukoukseen kukin omalla tavallamme.
 
Rukoushaasteen ytimessä on kysymys: Ketkä ovat ne viisi henkilöä, joiden puolesta voisin tänä aikana rukoilla ja voisinko muuten olla madaltamassa heille kynnystä tutustua Jeesukseen ja olla tuomassa heille jonkun tuulahduksen Taivaan Isän rakkaudesta. ”Tule Pyhä Henki!” ja ”Tulkoon Sinun valtakuntasi!” ovat välttämätön rukouksia, että nämä voivat tapahtua.
 
Haluan innostaa sinua kuljettamaan näitä rukouksia ja viittä ystävääsi mukanasi seuraavat 11 päivää. Piirtele niistä kuvia paperinkulmalle. Kirjoita niistä Isälle. Kuiskaile niitä mökkirannassa laituria korjatessasi. Lauleskele niistä Isälle, kun kun ajat polkupyörällä Naantalin keskustan halki. Ota yksi rukouslause toistoon, kun lähdet lenkkipolulle. Ehkä sinun rukousmielesi herää, kun sytytät kynttilän ja laitat musiikkia päälle. Tai laita taskuun joku esine, joka muistuttaa rukouksesta joka kerta kun kätesi osuu siihen. Tai tee itsellesi kotiin rukouskomero, minkä seinille kirjoitat, maalaat tai piirrät ja sen hyllyille muovailet ja veistät asioita, jotka kutsuvat sinua vaihtamaan ajatuksen Taivaan Isän kanssa joka kerta kun avaat kaapin oven. Ota touhuun perhekin mukaan. Vai tarvitsetko sinä kaikkia viittä aistia – kerta kaikkiaan maistaa tai haistaa jotakin, että saat konkretiaa sille, minkä puolesta rukoilet? Niin monella tavalla voi liittyä Kristuksen kirkon rukousten virtaan ja ketjuun, joten älä anna yksipuolisen kuvan rukouksesta tukahduttaa puhettasi Jumalan kanssa.
 
Ja eikö Isä muka kuulisi!? Hän, joka lupaa: ”Jo ennen kuin he kutsuvat, minä vastaan, kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen.” (Jes. 65:24)
 
Onnea matkaan! Jos haluat jakaa kokemuksiasi tai mitä tapahtui, kun aloit rukoilla viiden puolesta, laita viestiä tai pirauta! 😊
 
Siunauksin, Hanne-pappi

Eksymättä et löydä perille

Aamun sana 20.5.2020
Anna
Joku kulki tästä jo, valmisti tien, siunasi matkan, ennen kuin olin ottanut askeltakaan.
(Pia Perkiö)
 
Sain kuulla iloisen, ihanan asian. Rakas läheiseni, joka on joutunut elämään monissa vastoinkäymisissä, oli nyt saanut odotetun, iloisen uutisen. Päätimme pitää pikkuruiset juhlatkin tämän kunniaksi.
Asia nosti minulle kuitenkin mieleen erään asian. Iloisilla uutisilla on monesti kaksi puolta: ensinnäkin suuri ilo ja kiitollisuus siitä, että on saanut sen ja toisaalta taas mieleen voi nousta pelko, että jokin saattaa mennä kuitenkin pieleen. Näin tapahtuu ainakin silloin, kun on joutunut kärsimään paljon. Luottamus itseen kohdistuvaan hyvään on saanut kolauksen liian monta kertaa.
 
Onko sinusta joskus tuntunut siltä? Luulen, että on aika yleistäkin kokea näin. Tunteen jälkeen voi taas tulla huono omatunto, ettei osaa olla riittävän kiitollinen. Tästä voi syntyä negatiivinen kierre, vaikka alun perin piti olla vain ja ainoastaan hyvää. Vaikeissa, ahdistavissa elämäntilanteissa kannattaa aina kääntyä toisten ihmisten; ystävien, läheisten tai ammattilaisten puoleen. Puhuminen ja jakaminen auttaa. Sinussa ei ole syytä, miksi et saisi kokea elämässäsi hyviä asioita. Sinulla on myös oikeus tunteisiisi.
 
Toinen mikä saattaa auttaa on kuitenkin se kiitollisuus. Miettimällä asioita, joista voit olla kiitollinen, auttaa ihan oikeasti. Kiitosaiheet saa tuoda myös Jumalalle. Ne tilanteet, joista on aikaisemmin selvinnyt, onkin nyt voimavara, josta ammentaa.
Tommy Tabermanilla on runo, jossa sanotaan: ”Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin. Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään. Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille.”
Voit myös ottaa vastaan tiedon, että Kaikkivaltias rakastaa sinua ja on sinun kanssasi. Nyt ja huomennakin. Iloissa ja suruissa.
 
“Tee minut tietoiseksi, oi Herra, katseesta, joka suojelee minua, sydämestä, joka rakastaa minua, läsnäolosta, joka ympäröi minua.”
(Kelttiläinen rukous)
Anna Ojala, johtava diakoniatyöntekijä

Yhteys

Aamun sana 19.5.2020

bridge-53769

Silta vie toisen ihmisen luo. Sillan ylittää nopeasti ja kepeästi. Tai varoen jokaista askelta, peläten vuolasta virtaa, joka sillan alla juoksee.

Sillanrakentajat ovat huippuammattilaisia: valtava sotku rimoja, betonia, terästä – ja lopputuloksena syntyy kaunis kaari, historiallisia yhdistymisiä. Myös huokauksia, musiikkia ja runoja. Sillan alla elävistäkin.

Sillatta huutelisimme vastarannalle, nostaisimme käden korvan taakse kuullaksemme vastahuudot.  Sillatta soutaisimme samettisen aallokon yli, kaihoisimme toiselle puolelle kadotettuja. Sillatta olisimme turvassa tunkeilijoilta, uteliailta, uusilta vaikutteilta. Oman elämän onnellisia.

Kuitenkin: valitsen sillan ja hitaat askeleet toisen ihmisen luo. Valitsen haavoittuvuuden. Valitsen luottamuksen. Valitsen uskon hyvän kohtaamiseen.

”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädessäsi, johdatat paimensauvallasi.” (Ps 23:4)

Outi Kattelus