Yhteys

Aamun sana 19.5.2020

Silta vie toisen ihmisen luo. Sillan ylittää nopeasti ja kepeästi. Tai varoen jokaista askelta, peläten vuolasta virtaa, joka sillan alla juoksee.

Sillanrakentajat ovat huippuammattilaisia: valtava sotku rimoja, betonia, terästä – ja lopputuloksena syntyy kaunis kaari, historiallisia yhdistymisiä. Myös huokauksia, musiikkia ja runoja. Sillan alla elävistäkin.

Sillatta huutelisimme vastarannalle, nostaisimme käden korvan taakse kuullaksemme vastahuudot.  Sillatta soutaisimme samettisen aallokon yli, kaihoisimme toiselle puolelle kadotettuja. Sillatta olisimme turvassa tunkeilijoilta, uteliailta, uusilta vaikutteilta. Oman elämän onnellisia.

Kuitenkin: valitsen sillan ja hitaat askeleet toisen ihmisen luo. Valitsen haavoittuvuuden. Valitsen luottamuksen. Valitsen uskon hyvän kohtaamiseen.

”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädessäsi, johdatat paimensauvallasi.” (Ps 23:4)

Outi Kattelus